Täytyy myöntää et mulla rupee oikeesti menemään hermo, ja mietin miks oon ikinä lupautunu ottamaan Jaden hoitoon kuukaudeks. Myönnän että mussa on vikaa ja mun suhtautumisessa tohon koiraan, ja siinä mitä siltä vaadin. Mä en voi sietää sitä et koirat haukkuu tai vinkuu. Helmi haukku tullessaan turhan herkästi, mut seki on oppinu et vihaan sitä ja se rupee olee aika hyvällä mallilla. Vinkumista vihaan ylikaiken, ja se on ärsyttävää koska sitä ei saa edes loppumaan niinkun haukkumisen. Haukkua ei voi kuono ummessa, vinkua voi.
Saatan lähtee lenkille omien koirieni kanssa ja oikeasti nauttia siitä, et mul on omat koirat vaan mukana. Kunnes muistan et Jade odottaa kotona ja se pitää käyttää ulkona, ja taas rupee vituttamaan. Tiedän et kykenisin elämään ton koiran kanssa, jos se ei olis mun vastuulla. Voisin lähtee omieni kanssa lenkille ja nauttia siitä, ja kotiin tullessa nauttia siitä et mun koirat on väsytetty ja Jaden lenkitys ei oo mun vastuulla.
Tiedän et mun asenne ja fiilikset vaikuttaa tohon koiraan ja vaan pahentaa tilannetta, joka taas ei auta mun oloa ollenkaan. Se että mua vituttaa sen koiran riekkuminen ja se VINKUMINEN ja sit ärähdän sille -> Jade matelee ja vinkuu lisää -> mua vituttaa entistä enemmän.
Tänään otin lenkille Sinin ja Cocon kanssa molemmat tytöt. Hyvä että päästiin Sinin parkkipaikalta pois niin Sini kysy et onko pinna vähän kireellä. Mä vaan ärisin Jadelle kun se vinku ja ulis, ja tiedän olleeni muutenki tosi kireellä fiiliksellä koko lenkin. Mä lähden ihan eri asenteella lenkille jos mulla on vaan omat koirat, kun että jos mulla on oma+Jade. Kaikkia kolmea en edes ota kerralla hihnalenkille, koska tiedän että siinä mulla menee vaan hermot. Vapaana juoksemassa otan aina kaikki kolme, muuten en ota.
Mä en vaan tiedä mikä olis oikeesti paras Jaden kannalta ja mun hermojen... Koska toi koira stressaa kuitenki uutta paikkaa, sitä et on muita koiria, uusia rutiineja ja tapoja, ja sit mä vaan raivoon sille ku menee hermo. Mä en ihan oikeasti tiedä mitä pitäis tehdä, ja mikä olis sekä Jaden että mun kannalta paras. En tiedä onko toi sit vaan niin erilainen koira mihin olen tottunu (vaikka Helmi hankala olikin alkuun) ja vaadinko siltä liikaa, vai onko tää kolme koiraa mun vastuulla vaan oikeasti liikaa.
Nyt lukitsin Jaden makkariin kun meni hermot. Hetken se siellä vinku ja sit hiljeni. Kuitenki tulee sellanen olo et se on tota koiraa kohtaan väärin. Eka mä oon päivän töissä ja se on yksin, ja sit se mitä olen kotona niin lukitsen sen toiseen huoneeseen koska mä en kestä sitä.
Jotta tässä viestissä olis jotain positiivistakin, niin Kipin ja Oliverin suhde on parantunu.Oliver on niin tossu et se vaan murisee et"hyi en halua että olet siinä" ja Kip käy pyörimässä sen ympärillä ja koittaa leikkiä Oliverin hännällä. Noh, noi sit otti tossa vähän matsia. Oliverilla meni vissii vihdoin hermo eikä se vaan menny boksiin piiloon. Muris ja sähis ja sit lämäs jopa tassulla. No Kip totes et leikitään ja nappas Oliveria karvoista kiinni jolloin Oliver sit puri ja sähis. Hetken ne jatko tota säätämistä kunnes Kip anto olla. Mut selvästi toi vaikutti heti noitten väleihin positiivisella tavalla, ja Kip ei koita enää koko ajan härkkiä Oliveria.
Pääsiäisen kuulumiset,lenkit ja mätsäri seuraavalla kerralla, nyt vituttaa..
Nooo, nyt sä pääsit niistä eroon. Mun hirviöistä.
VastaaPoista