Kyseiset kuvat on otettu tasan vuoden välein. Ensimmäisessä Helmillä ikää 9kk, jälkimmäisessä 1v9kk. Hassua kyllä, kuvat on otettu jopa samassa paikassa! Seisomapaikkakin taitaa olla muutaman metrin säteellä sama. Jälkimmäinen on vaan otettu eri suunnasta, jotta Helmi pysty seisoessa kattomaan Patea, vaikkei se kyllä keskittymiseen auttanu... Kuvista näkee ulkoisen muutoksen hyvin,vaikka on Helmi paremmassakin kunnossa ollut.Alapuolella oleva kuva on otettu kesäkuun alussa, jolloin Helmi oli ulkoisesti parhaimmassa kunnossa. Vuodessa on eka kasvatettu karvaa ja massaa, ja kesällä tiputettu molemmat pois. Samalla karva vaaleni reippaasti. Nyt Helmillä on parempi karva kun esimerkiks elokuussa,mut se on edelleen, tottakai, liian lyhyttä. Paksua ja tervettä se kyllä on. Ylhäällä oikeella olevassa kuvassa näkyy tumma alue Helmin kainalossa, enkä käsitä mikä se on. Se on tullu kesän karvanvaihdon jälkeen.Ei näy luonnossa mun mielestä yhtä hyvin. Rakenteellisesti tykkään tosta koirasta ihan sikana. Massaa sais saada sen ainaki 3kg lisää,minkä on viime kevään jälkeen tiputtanu.
Miten toi koira sit on luonteeltaan muuttunu? Voin kertoo et paljon! Tästä on päivälleen 13kk kun hain Helmin koeajalle, jos se muuttais pysyvästi meille.Kotiin sain vielä kovin pentumaisen (8,5kk) neidin, joka hetken epäröinnin jälkeen tuli haistelemaan ja anto rapsuttaa. Autoon tuli kiltisti ja nukku koko kotimatkan, vaikka eksyttiinkin kevyesti parin tunnin kiertoreitin verran. Paten kanssa tuli samantien hyvin toimeen, ja jo ensimmäisellä lenkillä tuli selväks,et ei se hihnassa osaa kulkea. Kipin Helmi otti heti sydänystäväkseen, ja se liitto ei oo mihinkään vuoden aikana muuttunu.
Pikkuhiljaa Helmistä rupes selviimään arkoja puolia. Keskellä ei mitään asuneena, oli Salon keskusta jännä paikka.Ohiajavia polkupyöriä piti jännätä ja mennä mun taakse piiloon, ihmisiä mulkoiltiin ja ai että jos vastaan tuli aura! Paljon me keskustassa pyörittiin vaan auroja kattelemassa, ohiajaviin autoihinki totuttiin pikkuhiljaa. Keskustassa kulkeminen jännitti,koska oli hirveesti ääniä ja liikkuvia asioita.
Vapaanaolo oli ton koiran kanssa ongelma. Tai noh, pysy se vapaana eikä lähteny liian kauas,mut ei antanu kiinni. Lenkillä namitin luoksetuloa paljon, mut samantien jos koira yhtään epäili et seuraavaks joutuu hihnaan, niin ei tullu metriä lähemmäks.Paljon tehtiin töitä sen kanssa,ja nyt tulee oma-aloitteisesti pyörähtämään luona ja vapautuksesta jatkaa huitelemista.Tulee luokse myös muiden kun mun vihellyksestä. Ainakin Sini,Eeva ja Emmi on sellasia, et niitten kutsusta Helmi tulee.
Koska Helmi oli alkuun kovin epävarma kaikkia kohtaan, kesti sen kotiutuminen kauemmin. Tietyllä tapaa se kotiutu samantien, mut sellanen kodiks asettuminen kesti varmaan pari kuukautta. Tiedä sit eikö se vaan luottanu muhun tarpeeks, vai odottiko se koko ajan et koska on taas kodin vaihto, et jos se on vaan hoidossa? Sisällä epävarmuus näky säikkymisenä. Ensimmäisenä iltana Kip sai perinteisen iltahepulin, ja kolautti metallikuppia.Ai että mikä sätky! Helmi hyppäs sängylle ja painautu täristen sängynnurkkaan et mikä se oli. Sisällä (ja harvoin edes ulkona) ei voinu treenata mitään,koska jos Helmiä yhtään epäilytti, niin metrin päästä ojentaa nenää ottamaan namia,mut ei kestäny yhtään namilla ohjaamista ja imuttamista. Koita siinä sit opettaa istumista tai maahanmenoa.Kun Helmin luottamus kasvoi,sai sitä koulutettuakin.Kun se oppi luottamaan, et tää on kivaa eikä mitään epäilyttävää,sai sille opetettua istumista,maahanmenoa, paikallaoloa, i-m vaihtoja. Lopulta opeteltiin myös eteentuloa ja perusasentoa, vaikka ne onki edelleen yli puolenvuoden jälkeen alkeissa...
Koko kevät ja kesä lenkkeiltiin pääasiassa vapaana. Rymyttiin mettässä, kallioilla, rannoilla,tehtiin yölenkkejä,reissatiin ym. Ja koko ajan huomas, miten paljo varmempaa ton vapaanaolo on. Se rupes vihdoin olemaan sellainen, kun halusin. Jos se ei olis tollanen yli-innokas kohno, niin vois pitää myös torilla ja kaikilla kävelyteillä vapaana. Ei se mihinkään mee, mut tykkää juosta täysillä,joten helposti menee muutaman metrin liikaa sivulleppäin. Vapaanaolo on tuonu hirveesti varmuutta tohon koiraan, varmasti senki kautta et mä luotan siihen enemmän.Kun se on saanu sitä varmuutta lisää,on se ruvennu hakemaan keppiäkin. Hirveesti ollaan koitettu treffailla uusia koiria, jotta sais siihenkin varmuutta.
Ollaan nyt joku 2-3kk majailtu hirveesti Sinin luona, joka on muuttanu tota kans hirveesti. Teki Sini mitä tahansa, niin jos Helmi säikähtää, ei se pääse asiasta heti eroon. Oli kyseessä sit muovukauha,muovipussi tai uus huivi. Jos asiaan ei kiinnitä huomiota ei siitä joudu kärsimään, mut jos otat epäilevänä kaks askelta taakseppäin,voit olla varma et sillä kopeloidaan sut kokonaan läpi. Helmi on mun kanssa oppinu, et vasten hyppiminen on kivaa. Koska siitä saa hirrrrveesti rapsutuksia, ja joskus jopa namia! Alkuun teki sitä vaan mulle, mut koska tekee sitä myös Sinille, niin on uskaltautunu tekemään sitä myös muitten kanssa.
Käytiin yks päivä Eevan kanssa kaupungilla. Eevalla poliisiprojektipentu Sokka mukana, mulla Helmi.Päädyttiin petpointiin, jossa Helmi ilosena otti rapsutuksia vastaan ja maisteli uusia nameja myyjän kädestä. Siis Helmi! Helmi joka mulle tullessa katto epäilevästi jauhelihaa tietämättä mitä se on,ja joka ei todellakaan syö vieraitten kädestä ainakaan mitään ennestään turvalliseks havaittua. Siinä se makoili pää tassujen välissä keskellä eläinkauppaa, eikä välttämättä edes nostanu päätä kun joku tuli ovesta sisälle.
Tuntuu omituiselta miten paljon toi koira on vuodessa muuttunu. Kun ei sitä oo sinällään pistäny merkille edes matkan varrella, koska mikään mitä me tehdään ei oo muuttunu. Missään vaiheessa en oo omia tapojani muuttanu, lähinnä Helmin reagointi asioihin on muuttunu. Koko ajan olen sitä pitäny vapaana, alkuun vaan palkannu enemmän. Nykyäänkin pitäis sitä taas palkkailla välillä, jotta aina ei tulis vaan kehuja.. Hirveesti toi koira on henkisesti kasvanu, osittain tottakai myös aikuistumisen takia. Paljonhan vielä olis opittavaa, joten jos sitä ottais ihan operaatioks esimerkiks lapsiin totuttamisen? Lapsia kun toi ei montaa kertaa oo nähny, kun ei me ikinä käydä missään missä olis lapsia.
Kokonaisuutena: Hieno Hemuli <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti