Oltiin koirien kanssa pari päivää taas Espoossa. Edellisestä Espoovierailusta ehtikin vierähtää melkein 2kk! Lauantaina oli serkkupojan ristiäiset, ja koirat odotti sen ajan autossa. Koska meinasin et en uskalla viedä niitä mummille, ilman et Helmi saa taas rauhassa tottua paikkaan ennen kun jätän koirat sinne ilman et paikalla on ihmisiä, oli se pieni paha et Helmi tulis haukkumaan autossa. Ja haukkuhan se.. Toi on niin samperin pieni, et mahtuu ikkunan ja koiraverkon välistä ja mönkii etupenkille, ja siellä sit seisoo ja haukkuu/ulvoo.
Muuten koirat oliki tosi kivasti tän kaks päivää. Lauantaina koirat sai olla aika pitkälti vapaana pihassa, eikä Helmikään osottanu elettäkään karata, jes! Ei vaikka naapurin miehet oli pihalla rakennuspuuhissa koko ajan. Hieno likka! Siinä vaiheessa ku naapurin koira käveli ohi, ni nappasin pannasta kiinni, ettei Helmi ryykäse perään. Mut ei se kyl liinassa ollessa meinannu edes lähtee perään ku kielsin, haukahti vaan. Olisko toi oikeesti tajunnu ettei kaikkien luokse tarvii juosta? Aika pitkälti koirat oli pihalla narussa kiinni, kivempi siellä olla ja kattoo maailman menoa (ja Helmi tottuu kaivinkoneeseen ja kuorma-autoon) ku olla sisällä ku on kuuma.
Lauantai iltana meitä oli toistakymmentä ihmistä juomassa mummilla. Minä nyt en tapani mukaan ottanu mitään ja huolehdin koirista. Helmi uskals jopa välillä käydä kurkkimassa keittiössä, ja Paten viereen uskals jäädä makaamaanki keittiön ovelle. Muuten vietti aika pitkälti aikansa olkkarin sohvalla. Mut ei stressipissannu! Helmi uskals jopa turvautua Sami-Pekkaan ja Jetroon, eli toi sen miesarkuus on selvästi vaan kokemattomuutta, ja vaatii aikaa et tutustuu. Agrehan toi ei kuitenkaan oo vaan väistää vaan.
Sunnuntaina oli luvassa Amway kutsut. Tarkotus oli et lenkitän koirii sen ajan jotta ne on poissa jaloista, mut se suunnitelma vähän muuttu. Mummin miesystävä halus lähtee Paten kanssa lenkille, ja ne oliki tunnin verran lenkillä. Mä nappasin Helmin mukaan kun lähdettiin Kannunkulman terassille et noi sai juoda yhdet. Jos Pate ja Kip on käyny Kannun terassilla, niin onhan Helmiki saatava :D Ja saa tolle kokemuksia. Autojahan toi arkoo vähän. Ne ei oo ongelma jos kulkee 10m päästä, mut jos kulkee liian läheltä ja liian kovaa ni menee mun toiselle puolelle piiloon. Sai siis terassilla ollessa opetella rauhottumaan oli paikka mikä hyvänsä, ja kattella ohikulkevia autoja ja busseja. Puol tuntia ehkä oltiin, ja lähettiin takas mummille. Siellä koirat pihalle naruun ja eiku kutsuille...
Kokonaisuutena oon ihan sika tyytyväinen Helmin käytökseen. Mummi ja sen miesystävä kehu molemmat tänään miten Helmi on muuttunu. Ne oli päästäny koirat pihalle pissalle ku tulivat kotiin (itte olin mummolla) ja Helmi oli hyvin kuulolla koko ajan vaikka ei ollu hihnassa. Helmikuussa kun oltiin mummilla niin jopa minä sain huijata Helmin kiinni et sain sen takas sisälle, jos en sitä ottanu hihnaan. Eli hieno tyttö! Olin kyllä niin ylpeetä omistajaa ku olla ja voi, kun sain kuulla et Helmi on totellu MIESTÄ vapaanaollessaan ja menny käskystä takas sisälle.
Helmi aloitti tosiaan ensimmäiset juoksunsa. Pate merkkailee ahkerasti kaikki Helmin pissat, ja välillä koittaa haistella Helmiä, mut muuten ei osoita mitään kiinnostusta. Tärppejä odotellessa... Lenkit, vapaanaolot ja kotonaolemiset sujuu siis edelleen vanhan kaavan mukasesti koirat kimpassa. Tossa noi nytkin makaa vierekkäin ja nukkuu. Erotan ne tosin eri huoneisiin siks aikaa kun nukun ja kun ne jää tänne keskenään. Ihan hyvään saumaan toi juoksunsa alotti kun oon sairaslomalla, niin ei tartte niin paljoa erotella koiria kun ei oo työpäiviä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti